Heikki J. Mättö
1953-2021

Vantaan Jukaran pitkäaikainen jäsen, kunnioitettu karateopettaja sekä pidetty harjoituskaveri Heikki J. Mättö (karate 4.dan, Ryukyu Kobujutsu 1.dan) on poistunut keskuudestamme. Hän ehti vaikuttaa positiivisesti satojen ihmisten karateuraan viidellä eri vuosikymmenellä.

Heikki J. Mättö liittyi vihreävöisenä karatekana Vantaan Jukaraan 1970-luvun loppupuolella. 80-luvun alkupuolella Heikki oli mukana vaikuttamassa siihen, että Jukara vaihtoi tyylisuunnan Kokondo-tyylistä nykyisinkin harjoiteltavaan Shorinjiryuhun. Mustan vyön hän sai vuonna 1983. Budoaatteen mukaisesti Heikki harjoitteli rakkaudesta lajiin eikä vain seuraava vyöarvo mielessä. Vuonna -91, kun Ikubo-Sensei tuli ensimmäistä kertaa Suomeen, Heikille ilmoitettiin, että hänellä odottaa leirin aikana 2.danin vyökoe. Heikki totesi ettei halua 2.dania eikä tule vyökokeeseen. Eikä tullutkaan paikalle, vaikka muutoin ei koskaan jättänyt yhtään leiripäivää väliin. Kun hän sitten seuraavana päivänä saapui aamutreeneihin, niin hänelle ilmoitettiin, että vyökoe on heti harjoituksen jälkeen. Ei siinä sitten enää muuta voinut kuin tehdä parhaansa, ja niinhän Heikki teki. Ikubo-Sensei antoi melkoiset kehut Heikille loppuarvostelussa. Myöhemmin International Ryukyu Karate Research Society (IRKRS) myönsi Heikille 4.dan arvon.

Vantaan Jukaran toimintaan Heikki J. Mättö teki lähtemättömän vaikutuksen ohjaamalla lähes käsittämättömän määrän harjoituksia ja osallistumalla muutenkin aktiivisesti seuratoimintaan. Vuosien mittaan hän hoiti karatejaoksessa niin rahastonhoitajan, johtokunnan jäsenen kuin puheenjohtajankin tehtäviä. Harjoitusten ohjaajana Heikki oli aina todella hyvin valmistautunut. Hänen näkemyksensä oli syvällinen ja hän osasi opettaa miten karaten tekniikka toimii.

Heikki J. Mättö myös harjoitteli uskomattoman paljon – lähes joka päivä – mikä on hyvin poikkeuksellista, erityisesti kun sitä jatkui vuosikymmeniä. Heikki rakasti karatea ja sen huomasi. Hän oli tuttu näky leireillä yli tyylisuuntarajojen, ja hänen tietämyksensä sekä tekniikkatuntemuksensa hakevat vertaistaan. Tarina kertoo, että karateuransa aikana Heikki osallistui reilusti yli 400 leirille.

Viime vuosina Heikin harjoittelua vaikeutti Parkinsonin tauti. Siitä huolimatta hän jatkoi kunnioitettavan sitkeästi harjoittelua ja oli aina valmis auttamaan vähemmän aikaa harjoitelleita ja jakamaan näkemyksiään.

Yksi suurista karatepersoonista on poissa, mutta hänen henkensä ja perintönsä elää kalliosuojan hämyssä ja jukaralaisten mielissä vielä pitkään.

Heikki J. Mätön muistoa kunnioittaen ja omaisten suruun osaa ottaen,
Vantaan Jukara ry ja kaikki harjoituskaverit