JUDO   |   KARATE   |   AIKIDO
Etusivu arrow Jutut arrow Jukaran kautta aikain menestynein kilpailija: judoka Pasi Luukkainen
Jukaran kautta aikain menestynein kilpailija: judoka Pasi Luukkainen

Kiitokset artikkelia varten haastetelluille: Jukka Ainola, Jorma Rikkonen, Henry Lipponen ja Pasi Laurén. Sekä tietenkin isoimmat kiitokset Pasille itselleen!

Artikkeli Pasi Luukkaisesta Jukaran 40-vuotislehteen

Kirjoittanut Olli Kihlberg

Lyhennetty versio julkaistu Jukaran 40-vuotislehdessä 28.1.2012. Täyspitkä versio julkaistu Jukaran nettisivuilla 19.2.2012.


Toistaiseksi Jukaran kaikkien aikojen menestynein kilpailija on judoka Pasi Luukkainen, 37, 3. dan. Hän aloitti judon Jukarassa 6-vuotiaana syksyllä 1980. Tatamille Pasin innosti Jukka Ainola (2. dan), joka tuolloin sattui asumaan samassa rapussa. Pasi muistelee, että lähes kaikki pihan pojat ja monet tytöt kävivät vähintäänkin kokeilemassa judoa Jukan ja kavereiden innoittamana. Pasi oli poikajoukon nuorin, mikä teki hänestä vähän altavastaajan tatamilla. Tämä saattoi jopa auttaa hänen myöhempää kehitystään. Harjoiteltuaan judoa pari vuotta Pasi vaihtoi lajia voimisteluun, jossa hän oli motivoituneen harjoittelun ansiosta peruskoulujen välisen mittelyn Suomen 10 parhaan joukossa. Parin intensiivisen voimisteluvuoden jälkeen hän vaihtoi päälajikseen taas judon. Permanto- ja telinevoimistelu pysyi Luukkaisen oheisharjoituksena läpi koko uran. Voimistelu auttoi kehonhallintaa, koordinaatiota ja räjähtävän voiman ylläpitämistä. Toinen oheislaji uran alussa oli lippupallo.

Pitkä ja menestyksekäs kilpaura alkoi kirjaimellisesti vähän pienemmissä merkeissä: Vantaan mestaruuskisat 1984 sarjoina pojat alle 30 ja 35 kiloa, tuloksena voitto molemmista sarjoista. Aluksi Luukkainen harjoitteli vain Jukarassa, myöhemmin myös Tikkurilassa ja Helsingissä. Jukka Ainola laati harjoittelun henkilökohtaiset vuosisuunnitelmat: ”Pasi oli ahkera ja tunnollinen harjoittelija. Harjoittelun seurannan mukaan hän teki enemmän kun oli ohjelmaan merkitty - myöskin oheisharjoitteet ja palauttavat”, kertoo Ainola, ja jatkaa, että ”minusta näytti, että hän meinasi lopettaa judon joskus 13-14 vuotiaana” - vaan eipäs lopettanutkaan. Jorma Rikkonen kertoo: ”Pasi oli hiljainen ja kova tekemään töitä. Hänellä oli himassakin aikoinaan pari tatamin palaa.”

Henkilökohtaiseksi valmentajakseen Pasi sai Jukaran siihen asti menestyneimmän kilpailijan Henry Lipposen (nykyään 5. dan), joka kertoo: ”Pasin liikkuminen ja tekniikkavalikoima oli monipuolinen, tähän päästiin tekemällä suuri määrä heittoja liikkeeseen ja todellisiin tilanteisiin.” Useimmilla huippujudokoilla on muutama tekniikka, joista he pitävät muita enemmän: ”Lempitekniikkojani olivat seoi-nage ja kuzure-kamishio/yokoshio-gatame”, kertoo Luukkainen.

pasi-palkintojen-jako-nuorten-olympialaiset-1991.jpg 

Palkintojen jako nuorten olympialaisissa Brysselissä 1991. Tuloksena pronssi.
 

Laadukkaan harjoittelun lisäksi kisoissa menestyminen vaati paljon muutakin. Lipponen kertoo: ”Pasin kehityksen tukena oli hänen tekemänsä tarkka vastustaja-analyysi.” ja jatkaa: ”Kansainvälisiä kisoja ja leirejä alettiin kiertää varhaisessa vaiheessa, tällä varmistettiin että vastustajat eivät olleet sitten arvokisoissa tuntemattomia vaan voitettavissa olevia harjoitusvastustajia.” Lipposen mukaan Luukkaisen sisäinen kehittymishalu oli tärkein syy, miksi Luukkainen onnistui harjoittelemaan riittävästi: ”Pasi harjoitteli useissa paikoissa, koska oli hakeuduttava sinne missä on hyviä vastustajia. Pääpaikkoina olivat Judoliiton harjoitukset (Helsingin Olympiastadionin) itäsivulla, joka mahdollisti kaikkien hyvien pääkaupungilla harjoittelevien kokoontumisen samaan paikkaan. Lisäksi Pasi kävi harjoittelemassa Meido-kanissa ja Chikarassa, mutta hän kävi säännöllisesti myös omalla salilla. Liiton ryhmiin ja varsinkin Märskyyn (Mäkelänrinteen urheilulukio) siirtyessään Pasille muodostui muutaman kaverin tiivis harjoituskaverien verkko, joka mahdollisti harjoitusmäärien lisäämisen tehokkaasti. Tällaisten sitoutuneiden kavereiden tuki oli ehdottoman tärkeää, että päästiin riittäviin heitto- ja harjoitusmääriin.”

pasi-lammittelee-belfordin-turnaus-1990.jpg

Lämmittelyä B-nuorten Belfordin turnauksessa Ranskassa 1990. Tuloksena kulta.
 

Henry Lipponen näkee, että Luukkaisen valmennus oli modernisti verkottunutta ryhmätyötä: ”Valmennuksessani oli tukena oma valmentajani Jukka Ainola, joka oli hyvä sparrari ja tukija” ja jatkaa, että ”Luukkaisen valmennuksesta tuli minulle yli kymmenen vuotta kestänyt kehittymis- ja kasvamisprosessi. Jukka Ainolasta siis tuli valmentamiseni valmentaja tai enemmänkin neuvonantaja, tukija ja kannustaja.” Luukkaisesta Lipponen kertoo: ”Pasi oli ajatteleva ja tekemisiään analysoiva urheilija, joka osasi lukea hyvin kehon tuntemuksia. Yhteistyö Pasin kanssa oli erittäin antoisaa aikaa, joka opetti minua valmentajana erittäin paljon. Valmennus ja yhteistyö oli hyvin tiivistä. Valmennuksen haaste on se, että kun urheilija panostaa tosissaan ja satsaa valmentautumiseen paljon, niin valmentajakaan ei voi sitoutua vähempää. Tällainen prosessi on hieno kasvun mahdollisuus. Minulle antoisinta oli yhteiset keskustelumme ja pohdinnat valmennuksesta ja treenaamisesta. Nämä keskustelut olivat niitä harjoittelua ja valmennusta tukevia toimenpiteitä, joilla motivoitiin niin urheilijaa kuin valmentajaa. Hienoja muistoja tuo myös yhteiset ns."sikareenit", joissa miehestä otettiin kaikki mehut irti. Harjoituksilla pyrittiin kehittämään maksimaalista hapenottokykyä (VO2max), nopeuskestävyyttä ja maitohapon sietokykyä ja tietenkin henkistä kapasiteettia. Pasi onnistui näissä harjoituksissa loistavasti, mikä takasi, että kisoissa hän pystyi lisäämään vielä viimeisillä minuuteilla kierroksia muiden hyytyessä. Pasin asenne ja motivoituminen kertoivat yksilön ja yhteisön (Jukara – Ainola – Lipponen...) arvomaailmasta, sillä merkitykselliseksi mielletty asia haluttiin oppia ja toteuttaa suunnitellusti.”

pasi-vs-mika-mukkula-kurikan-sm-1992.jpg

Kurikan SM-kisoissa 1992, selin Mika Mukkula.
 

Sekä valmennus että harjoittelu muuttui vuosien kuluessa. Henry Lipponen kertoo: ”Pasi kehittyi koko valmennusprosessin ajan enemmän ja enemmän itsetietoiseksi ja itsenäiseksi urheilijaksi. Valmennuksen alkuaikojen tarkasta ja tiukasta ohjelmoinnista siirryttiin vuosien varrella enemmän näkökulmaan, missä olen tukijan ja kannustavan keskustelijan roolissa”, ja jatkaa: ”Pasi Luukkaisen valmennus perustui ajatukselle, että harjoittele enemmän, paremmin ja monipuolisemmin kuin vastustajasi, mutta ennen kaikkea ajattele. Hyvässä valmennusprosessissa syntyy myös elinikäisiä ystävyyssuhteita. Näen, että valmennusmatkamme synnytti elinikäisen ystävyyden.”

Luukkainen ehti harjoitella judoa myös lajin emämaassa kolmeen otteeseen 1990-luvulla: ”Pidin harjoittelusta Japanissa. Harjoittelin mm. Tokaissa, Sendaissa ja Tsukubassa. Harjoittelu oli lähinnä randoria 2-3 h / treeni”. Näin jälkikäteen Henry Lipponen arvelee, että useita kuukausia kestänyt ensimmäinen harjoitusreissu Japaniin oli tuloksellinen, mutta samalla kenties liian pitkä, varsinkin kun osan reissusta Pasi oli yksin. Retki tuotti kuitenkin tuloksia, kertoo Lipponen: ”Japanin matkalla Pasin judotekniikka kehittyi monipuolisemmaksi ja pehmeämmäksi. Hänen harjoittelunsa tuli matkan jälkeen uusi filosofinen asenne, joka tähtäsi ipponiin (kilpaottelun suoraan voittoon oikeuttava yksittäinen suoritus), aktiivisemman liikkumisen ja hyvän asentoon luottaen, 80-lukulainen otetaistelu jäi tällöin vähemmälle”. Luukkainen tapasi monia hyviä opettajia, mutta painottaa: ”Judossa jokainen "vastustaja" on myös opettaja”.

pasi-japanissa-90-luvun-alussa.jpg 

Harjoittelumatkalla Japanissa.
 

Luukkaisen pitkä kilpaura tuotti mm. 6 Suomen mestaruutta nuorten sarjoissa ja 4 miesten sarjassa. ”Hän voitti 1990-luvun alussa melkein kaikki nuorten kansainväliset A-turnaukset”, muistelee Henry Lipponen. Pasi arvelee kilpauransa huipuksi vuoden 1992 nuorten EM-kisoja, joissa hän voitti hopeaa: "semifinaalissa yllätin itsenikin voittamalla sidonnalla (waza-arin tappioasemasta) venäläisen judokan, joka oli nuorissa pitelemätön". Pasi kilpaili aina vuoteen 2000 asti ja voitti kymmeniä arvomitaleja sekä Suomessa että ulkomailla. Hän toimi Suomen maajoukkue-edustajana EM-kisoissa ja lukuisissa PM-kisoissa ja maaotteluissa. Jorma Rikkosen mieleen on erityisesti jäänyt voitokas ippon-heitto vuoden 1992 PM-kisoissa Reykjavikissa, missä Luukkainen voitti sekä nuorten että aikuisten pohjoismaiden mestaruuden: ”harvoin on niin matalaa tai-otoshia nähty, lähenteli spagaattia.”

”Pasi oli ehdottomasti aikansa lahjakkain judoka. Hänen kehonhallintansa, liikkeen tajunsa ja tekninen osaamisensa olivat vertaansa vailla. Oli upea katsella Pasin matseja koska voittotapa oli aina yllätys. Takataskussa oli lukematon määrä tekniikoita ja niiden suoritustapa ihailtavan vaivaton ja liikkeellisesti älykäs”, muistelee Luukkaisen etunimikaima Oulun Judokerhon Pasi Laurén (3. dan, viisinkertainen SM-kultamitalisti), yksi Luukkaisen kovimmista kilpakumppaneista. Laurén kohtasi Luukkaisen useasti SM- ja muilla arvokisatatameilla; lisäksi he olivat joukkuekavereita Suomen maajoukkueessa. Laurén jatkaa: ”Harjoituskaverina ja joukkuekaverina hän oli esimerkillinen. Siihen aikaan vallalla oli vielä taistelulajeille tyypillinen macho-kulttuuri, mutta Pasi oli aina ystävällinen ja rauhallinen tatamin ulkopuolella. Myös treeneissä Pasi otti kovatkin randori-harjoitukset rehellisesti ja puhtaasti sekä erittäin kovaa ja tunnollisesti. Hänen kanssaan oli erilaista ottaa randoria ja matsata, koska piti olla niin hereillä hänen teknisen taitonsa ja loistavan tilanneälynsä vuoksi. Mitä tahansa saattoi tapahtua milloin tahansa. Matsit Pasin kanssa olivat aina toisaalta erittäin vaikeita hänen lahjakkuutensa vuoksi, mutta toisaalta hyvin nautinnollisia juuri samasta syystä.” Laurén pohtii hetken lausuntoaan Luukkaisesta, mutta toteaa lopuksi: ”Kuulostaa ehkä paksulta kun noin suitsuttaa, kuin olisi joku muistokirjoitus, mutta näin se vain oli. Poikkeuksellinen lahjakkuus monella tasolla.”

pasi-kurikan-sm-kisoissa-1992.jpg

Kovaa vääntöä Kurikan SM-kisoissa 1992, joista tuloksena oli hopea. Luukkainen hävisi finaalissa Pasi Laurénille.
 

Potentiaalia Luukkaisella olisi varmasti riittänyt aina olympia- ja MM-edustukseen (ja -menestykseen) asti, mutta monille huippukilpailijoille niin tutut loukkaantumiset tulivat esteeksi. Henry Lipponen arvelee, että Luukkaisen uran kriittiset hetket tulivat eteen puolustusvoimien urheilukoulussa suoritetun varusmiespalvelun jälkeen 1995, kun edessä olivat elämän normaalit valinnat: opiskelun, perhe-elämän ja urheilun yhteensovittaminen. ”Uskon, että muutamat loukkaantumiset vaikuttivat jatkovalintoihin. Menestyäkseen urheilijalla ei ole varaa kompromisseihin”, arvelee Lipponen. Luukkainen suoritti judon 1. danin mustan vyön vuonna 1991, 2. danin 1994 ja 3. danin vuonna 2000.

Kovan harjoittelun ja menestyksekkään kilpauransa ohella Luukkainen ehti tehdä myös tärkeää seuratyötä. Vuosien varrella hän veti Jukarassa judoharjoituksia aikuisille ja junioreille. Muutamina viimeisinä Jukara-vuosinaan 2000-luvun alussa hän toimi seuran johtokunnan jäsenenä ja seuran sihteerinä. Viimeiset 7 vuotta Pasi on toiminut ensin Hausjärvellä luokanopettajana, ja sitten Hämeenlinnassa erityisluokanopettajana. Perheeseen kuuluu vaimo sekä 8-, 5- ja 2-vuotiaat tyttäret. Muistellessaan Pasi Luukkaisen uraa kokonaisuutena Henry Lipponen painottaa miten tärkeää on saada Pasi ja hänen kaltaisensa urheilijat seuroihin valmentajiksi ja ohjaajiksi, koska Suomi on pieni judomaa, jolla ei ole varaa hukata näin kovan luokan osaamista. Lipponen lopettaa: ”Toivottavasti Pasin omat lapset ovat kannustin palata matolle jakamaan osaamistaan tuleville huippujudokoille.”
 
 


Menestys B-nuorissa: SM-kulta 1988, 89 ja 90, 8 voittoa kansainvälisissä A-turnauksissa ulkomailla

Menestys A-nuorissa: SM-kulta 1991, 92 ja 93, EM 7. 1991, EM-hopea 1992, EM 5. 1994, PM-kulta 1992, nuorten Euroopan olympialaiset pronssi 1991, 2 voittoa kansainvälisissä A-turnauksissa ulkomailla

Menestys miesten sarjassa: SM-kulta 1993, 94, 95 ja 97, SM-hopea 1992, SM-pronssi 1998 ja 99, PM-kulta 1992, PM-hopea 1998, FJO-kulta 1993, FJO-hopea 1994, sotilaiden MM 5.



 
Pasin pikakommentteja:

Jukara: "Se ainoa oikea seura! Jukaran rikkaus on se, että seurassa on myös karate ja aikido.”

Judo: "Hieno laji, jota voi soveltaa moneen asiaan."

Terveiset Jukaran nykyharjoittelijoille: ”Tosi kiva kuulla, että seura on voimissaan. Hikisiä treenejä ja terveisiä Rikille!”

Terveiset Jukaran nykykilpailijoille: ”Huippua, että uusia mestareita tulee! (Ainakin tulee mieleen Aki ja Juho). Työ tuottaa tuloksia. Kannattaa edetä hitaasti kiiruhtaen ja ajatella elämää kokonaisuutena, mikäli nyt nuorena pystyy :)”

 
Ajankohtaista